Teolliset täysrehut eli myslit ja pelletit koostuvat tyypillisesti aika pitkälle samoista raaka-aineista merkistä riippumatta. Pääraaka-aineet ovat lähes aina viljoja. Lisäksi mukana on vaihtelevia määriä soijaa, sinimailasta, öljyjä, siemeniä, yrttejä sekä kivennäisiä ja vitamiineja. Viljat ovat useimmiten edullisemmasta päästä, eli ohraa ja maissia. Myös vehnää ja kauraa on joissakin rehuissa. Kauran maailmanmarkkinahinta on kallis, vaikka sitä Suomessa saakin edullisesti.
Periaatteessa minkä tahansa myslin tai pelletin pystyy korvaamaan edullisemmin käyttämällä suoraan mainittuja perusraaka-aineita: viljoja, soijaa, sinimailasta jne. Kivennäisten saannin pystyy säätelemään tarkemmin ja paremmin kun ottaa ne erillisestä pussista. Myslien ja pellettien etuna onkin oikeastaan vain kaksi asiaa:
- helppo ja nopea annostelu
- kypsennetyt viljat (ne joissa niitä on).
Viljojen kypsentäminen, pelletiksi puristaminen ja mikronisointi infrapunavalon avulla ovat keinoja lisätä ohutsuolessa tapahtuvaa hiilihydraattien hajotusta. Näillä menetelmillä ei ole vaikutusta rehun kokonaissulavuuteen, mutta niillä voidaan lisätä ohutsuolessa tapahtuvan hajotustyön osuutta pilkkomisprosessissa. Tällä tavoin suurempi osa hiilihydraateista imeytyy glukoosina verenkiertoon ja pienempi osuus mikrobikäymisen tuotteina, haihtuvina rasvahappoina ja maitohappona. Tällä on merkitystä lähinnä kilpahevosten ruokinnassa. Riippumatta viljan käsittelytavasta on tärkeää rajoittaa kerralla syötettävän vilja-annoksen määrä mahdollisimman pieneksi. Tärkkelyksen kerta-annoksen määrä ei koskaan saa ylittää 4 g/ kg ruumiinpainoa (2 kg puhdasta tärkkelystä eli noin 3-4 kg kauraa 500-kiloiselle hevoselle) tai liian suuri osa tärkkelyksestä jatkaa hajoamattomana matkaansa paksuun suoleen ja siellä tapahtuvaan mikrobikäymiseen..
Parhaimmat myslit ja pelletit ovat mielestäni sellaisia, joissa on monipuolinen koostumus, tarpeeksi suuret kivennäis- ja vitamiinipitoisuudet ja joissa ei ole huonosti sulavia ja turhia ainesosia, kuten viljojen kuorijauhoa, leseitä tai olkea. Parhaissa täysrehuissa öljyt ovat korkealuokkaisia ja kylmäpuristettuja eikä hevosen elimistöä siten rasiteta hapettuneilla rasvoilla.
Useinhan rehuvalmistajat pyrkivät nimenomaan varmistamaan ensisijaisesti sen, etteivät hevoset ainakaan saa mistään yliannostuksia, pienet kivennäisvajeet eivät heitä kokemukseni mukaan juuri huoleta. Aliannostukset kun eivät johda välittömiin seuraamuksiin. Olen tätä asiaa kysellyt mm. Eviran rehuvalvonnan johtajalta ja saanut tietää, että Evira periaatteessa kyllä voi puuttua harhaanjohtavaan markkinointiin, mutta käytännössä heillä ei ole resursseja valvoa kaikkia väitteitä kuten "Tästä rehusta hevosesi saa kaiken tarvitsemansa ilman muita purkkeja". Eli kukaan ei siis valvo sitä, toteutuvatko hevosten ravinteiden tarpeet oikeasti silloin kun syötetään täysrehua X. Yleensä ne eivät täyty, vaan puutetta jää hivenaineista ja vitamiineista, erityisesti kalliista E-vitamiinista.
Yksi suuri epäkohta täysrehujen markkinoinnissa ja annostelusuosituksissa on myös se, että niissä ei koskaan kerrota MILLAISEN HEINÄN kanssa annostelusuositus toimii. Valmistaja epäilemättä täysrehua suunnitellessaan käyttää "taulukkoheiniä" ja laskee miten paljon täysrehun pitäisi sisältää mitäkin, että heinän puutteet korjataan. Mutta tämän "taulukkoheinän" arvoja ei kerrota, joten asiakkaalla ei ole mitään mahdollisuutta verrata niitä itsellä käytössä olevaan (lähes aina huomattavasti ravintoköyhempään) heinään.
Ehkä kaikista suurin epäkohta on, että sellaista harrastehevosille sopivaa täysrehua, josta hevonen todella saisi "kaiken tarvitsemansa ilman muita purkkeja" ei ole markkinoilla kuin pari hassua valmistetta. Nämä muutamat harvinaisuudet eivät ole halvimmasta päästä eivätkä valitettavasti myöskään kotimaisia. Suuri valtaosa kaikista kotimaisista ja ulkomaisista harrastehevosille markkinoiduista rehuista ei sovellu harrastehevosen ruokintaan! Jos niitä syöttää annosteluohjeen mukaisesti, harrastehevonen saa aivan liikaa energiaa ja lihoo, kun otetaan huomioon suomalaisille hevosille tyypillisesti syötetyt heinämäärät. Jos niitä taas syöttää vähänkin vähemmän kuin annosteluohjeen verran, jää heti puutetta kivennäisistä ja vitamiineista.
Harrastehevosille ja harrastekilpahevosille myslejä tai pellettejä syötettäessä täytyy varautua täydentämään ruokintaa hivenaine- ja vitamiinivalmisteilla. Myslejä ja pellettejä ei yleisesti ottaen (muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta) voi syöttää niin paljon kuin mitä pussin kyljessä suositellaan, ellei sitten halua pudottaa hevosen heinämäärää noin viiteen - kuuteen kiloon per keskikokoinen hevonen. Hevosen terveyden vuoksi ja mahahaavan ym. ongelmien torjumiseksi on kuitenkin parempi syöttää heinää enemmän.
