Tämä kirjoitus on jatko-osa edelliselle kirjoitukselle hevosen lihottamisesta ja laihduttamisesta, joka kannattaa lukea ensin: siinä on selitetty lihottamisen ja laihduttamisen perusperiaatteet.
Moni haluaa kasvattaa hevoselleen lisää "massaa" ja rehumarkkinoilla on vastattu tarpeeseen kehittämällä lukuisia nk. massankasvatusrehuja. Ennen rehuostoksille lähtöä kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään. Mitä itse asiassa hevoselle halutaan lisää? Harva haluaa hevoselleen lisää rasvakudosta. Toive on yleensä saada lisää lihaksia, erityisesti hevosen selkään ja takaosaan. Hevosesta halutaan täyteläisemmän näköinen, mutta silti sporttinen, ei "pullahevonen".
"Mutta ensin hevosella pitää olla ylimääräistä läskiä, josta se sitten voi kasvattaa lihakset", tämänhän usein kuulemme. Rasvakudosta ei kuitenkaan hevosen ole suoraan mahdollista muuttaa lihakseksi. Lihakset rakennetaan valkuaisesta, ei rasvasta. Väite on kuitenkin totta siinä mielessä, että niin kauan kuin hevonen on selvästi alipainoinen, se ei voi kasvattaa isoa lihasmassaa: rehujen sisältämä energia ja valkuainen käytetään muihin välttämättömämpiin tarkoituksiin. Mutta suomalaisten harraste- ja kilpahevosten parissa liikkuessaan törmää aniharvoin oikeasti alipainoiseen hevoseen. Yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä omistajan valittaessa minulle hevosensa olevan alipainoinen, hevonen on todellisuudessa normaalissa lihavuuskunnossa. Sillä on juuri sopivan verran rasvakudosta. Puute on lihaksista, ei läskistä.
Miksi hevonen sitten ei kasvata lihaksia riittävästi tai omistajan toivomiin paikkoihin? Vastaus selviää ottamalla heinästä analyysi, kartoittamalla hevosen saamien rehujen sisältämän valkuaisen määrä ja laatu, tunnustelemalla hevosen lihaksisto "jumien" löytämiseksi, selvittämällä hevosen treenin määrä ja laatu ja poissulkemalla mahdolliset elimelliset sairaudet tai ongelmat.
Jotta hevonen voi kasvattaa lihaksia, kahden asian täytyy yhdistyä: hevosen täytyy saada ravinnostaan riittävästi oikeanlaatuista valkuaista ja lihaksistoa täytyy harjoittaa. Jotta hevonen voi käyttää esimerkiksi takaosan lihaksiaan, treenin täytyy olla oikeanlaista eikä hevosella saa olla lihas- tai nikamajumeja, jotka estävät kyseisen lihasryhmän käytön. Onnistunut massan kasvattaminen on hyvin usein ruokinnan suunnittelun ja fysioterapian yhteistyön tulosta. Selän alueen nikamajumit, joita syntyy helposti esimerkiksi kaatumisen tai liukastumisen yhteydessä, ovat melko yleisiä hevosilla ja ne vaikuttavat todella paljon hevosen suorituskykyyn. Toinen yleinen syy lihasongelmiin löytyy jaloista tai kavioista, virheellinen kengitys esimerkiksi tekee hevoselle käytännössä mahdottomaksi käyttää lihaksiaan oikealla tavalla. Tyypillisin virhe ovat liian pitkät vuoluvälit ja ylipitkät kaviot. Kokeilepa itse käyttää takaosasi lihaksia oikein kävellessäsi korkeilla "tolppakengillä" ;-)
Ruokintapuolella olennaista massan kasvattamiselle on rehujen oikea aminohappokoostumus. Pelkkä valkuaisen määrän nostaminen ei siis riitä, vaan valkuaisen on oltava oikeanlaista. Jos hevoselle esimerkiksi syötetään maissigluteenia, jossa on hyvin vähän lysiiniä (välttämätön aminohappo), hevonen pystyy hyödyntämään tämän rehun sisältämästä valkuaisesta vain hyvin pienen osan. Lysiini on nimittäin aminohapoista se, joka useimmiten rajoittaa hevosen proteiinisynteesiä (valkuaisen muodostusta). Koska lysiini on rajoittava aminohappo, sitä ei juurikaan hevosen elimistössä mene hukkaan maissigluteenia syötettäessä, mutta sen sijaan muita aminohappoja ei saada käytettyä hyväksi kuin pieni osa ja loput poistetaan elimistöstä deaminaatioksi kutsutulla menetelmällä. Deaminaatio tapahtuu maksassa ja sen lopputuotteena syntyy ureaa eli virtsa-ainetta. "Ylimääräiset" aminohapot siis poistuvat virtsan mukana. Deaminaatio rasittaa elimistöä.
Hevoselle ei siis ole järkeä syöttää mitä tahansa valkuaista suuria määriä, vaan olennaista massan kasvattamisen kannalta on nimenomaan syöttää korkealaatuista valkuaista. Korkealaatuinen tarkoittaa sellaista valkuaista, joka sisältää paljon välttämättömiä ja rajoittavia aminohappoja, ennen kaikkea lysiiniä ja treoniinia.
Heinäanalyysi on tarpeen siksi, että on ensinnäkin tarkistettava heinän kuitupitoisuus (liian suuri kuidun määrä vaikeuttaa heinän valkuaisen hyväksikäyttöä) ja toiseksikin selvitettävä heinän valkuaispitoisuus. Jos heinä on kovin valkuaispitoista, ei hevoselle välttämättä enää voi syöttää "massankasvatusrehua": valkuaisen saanti nousee liian suureksi. Jos heinä on lehtävää ja paljon valkuaista sisältävää, on todennäköistä, että syy lihasköyhyyteen on pääosin muualla kuin ruokinnassa. Mahdollisesti pienestä lysiinilisästä voi silti olla hyötyä, mutta ensin kannattaa sulkea pois yllämainitut ei-ruokinnalliset syyt lihaskadolle.
Kun suunnittelen ruokintaohjelmaa massan kasvattamiseksi, toimin käytännössä näin: Ensin säädän heinän määrän sopivaksi. Mikä on sopivaa, riippuu mm. hevosen energiantarpeesta ja heinän kortisuudesta. Jos heinä on kovin kortista eikä sitä ole mahdollista vaihtaa parempaan, pidän heinän määrän hieman pienempänä ja korvaan osan siitä sulavammilla karkearehuilla. Sitten täytän lopun valkuaisen tarpeen korkealaatuisilla valkuaisrehuilla. Lopputuloksena tähtään siihen, että hevosen energian saanti on 110-120 % tarpeesta (koska vaikka tarkoitus ei ole kasvattaa läskiä vaan lihasta, niin silti pientä lisäenergiaa tarvitaan lisääntynyttä proteiinisynteesiä varten ja varmistamaan, että mahdollisesti lisääntyvä treeni ei aiheuta painon putoamista) ja valkuaisen saanti mahdollisimman lähellä optimia eli 100 prosenttia tarpeesta tai hieman yli. Lisäksi riippuen mahdollisista hevosen elimellisistä ongelmista, suoliston huonosta kunnosta, mahahaavataipumuksesta tms. voi olla tarpeen suositella joitakin näitä osa-alueita hoitavia erikoisrehuja, kuitenkin niin että lopullinen energian ja valkuaisen saanti pysyvät noissa yllämainituissa arvoissa.
Edelläkuvattu kaavamainen prosessi on yksinkertaistus, asiat eivät välttämättä aina suju ihan näin näppärästi. Käytännön elämän asettamat rajoitteet tai hevosen sairaudet saattavat tuoda mutkia matkaan. Esimerkiksi, jos hevonen on taipuvainen sairastumaan mahahaavaan eikä mikään muu menetelmä mahahaavan torjumiseksi (useammat heinäruokintakerrat, ruokinta-automaatti, heinien sirotteleminen laajalle alueelle, tiheäsilmäinen heinäverkko jne.) ole mahdollinen, voi olla pakko syöttää hevoselle enemmän heinää kuin mikä olisi järkevää tai optimaalista lihasmassan kasvattamisen kannalta. Silloin on vain hyväksyttävä, että hevosesta ei välttämättä saada ihan niin upean näköistä kuin omistaja toivoisi, mutta voidaan kuitenkin tehdä se mitä tehtävissä on. Tämänkaltaiset tapaukset ovat niitä harvoja, joissa lähden miettimään synteettisten aminohappolisien käyttöönottoa: ei oikeastaan ole mitään muuta tapaa parantaa rehujen aminohappokoostumusta, koska ylisuuri heinämäärä estää syöttämästä mitään muuta rehua. Normaalisti vältän synteettisiä aminohappolisiä niiden kalleuden vuoksi. On paljon tehokkaampaa rahankäyttöä sijoittaa laadukkaisiin perusrehuihin, jotka tuovat hevosen tarvitsemat aminohapot luonnollisesti.
Hei! Kiitos erittäin mielenkiintoisista kirjoituksistasi :)
VastaaPoistaTätä postausta lukiessani minulle heräsi kysymys: Mikä mielestäsi on hyvä korkealaatuinen valkuaisrehu joka olisi myös "luonnonmukainen"? Greenline (sinimailanen)?
Kiitos vastauksestasi ja mukavaa joulun odotusta!
Hei Malla ja kiitos kommentista!
VastaaPoistaAsiaan ei ole aivan yksinkertaista vastausta. Jos katsotaan pelkkää aminohappokoostumusta, niin soijarouhe on helppo nimetä hevosrehuista parhaaksi valkuaisen täydentäjäksi. Mutta kuinka luonnonmukaista tai ekologista soijarouhe on, on sitten kysymys erikseen. Soijan syöttämiseen liittyy monta hankalaa kysymystä sademetsien hakkuusta oikeudenmukaiseen globaaliin ruoanjakoon. Kuitenkin käytännössä tietyissä tapauksissa soijarouhe on ainoa järkevä vaihtoehto, jolla hevosen valkuaisen tarve voidaan tyydyttää tuomatta liikaa energiaa. Esimerkiksi silloin kun hevonen on hyvin kevyessä käytössä ja heinässä on hyvin vähän valkuaista. Tai silloin kun heinässä on vähän tai kohtalaisesti valkuaista, ja sillä on ruokittava kasvavia varsoja tai imettäviä tammoja.
Sinimailanen on tuontirehu, mutta silti mutulla ekologisempi vaihtoehto. Sen valkuaiskoostumus ei ole yhtä hyvä kuin soijan, mutta kuitenkin sillä voidaan muiden valkuaisrehujen kanssa yhdessä täydentää heinän puutteita, kunhan syötettävä määrä on riittävän suuri. Harrastehevosilla tämä käytännössä usein tarkoittaa sitä, että heinän määrää on vähennettävä, että päästään syöttämään riittävä määrä sinimailasta energioiden paukkumatta yli.
Luonnonmukaisinta valkuaisen täydentämistä on se, ettei valkuaista tarvitse juuri täydentää. Siis hyvälaatuisen heinän syöttäminen (=valkuaista riittävästi suhteessa hevosen tarpeeseen)! Silloin riittää hyvin pienet lisävalkuaiset aminohappokoostumuksen monipuolistamiseksi, esim. viljat, hampunsiemen, pellavansiemen, auringonkukansiemen. Määrien tulee harrastehevosella olla pieniä, ettei energian saanti mene liialliseksi.
mukavaa joulun odotusta sinulle myös!
Hei!
VastaaPoistaEntäs hevosen massan kasvattaminen laidun kauden aikana? Hevonen saa olla ympäri vuorokauden laitumella, joka on "kesäkukkaislaidun". Hevosta treenataan normaalisti puolesta tunnista kahteen tuntiin 6 päivänä viikossa.
Hei Minna ja kiitos kommentista! Laitumella hevonen saa hyvin lyhyelläkin laidunnusajalla runsaasti ylimäärin energiaa ja valkuaista ja vielä erittäin hyvin sulavassa muodossa varsinkin alkukesästä, kun ruoho on hyvin lehtevää. Hyvällä ja monilajisella laitumella on minun käsitykseni mukaan erittäin epätodennäköistä, että hevosella olisi puutetta mistään aminohaposta. Jos hevosen vointi ja ulkonäkö ei ole kohdallaan, lähtisin ensin katsomaan muita asioita, ensimmäisenä mieleen tulee kivennäisruokinta. Yleisesti ottaen harrastehevoselle ei ole syytä ja voi olla suorastaan haitallista syöttää väkirehuja laidunkaudella, hevosen laiduntaessa hyvällä laitumella yli 4 tuntia päivässä. Loppuunkaluttu vanha niittyleinikkipelto on tietysti eri asia... silti hyvin niukankin näköiseltä laitumelta hevoset onnistuvat repimään irti (joskus kirjaimellisesti) hämmästyttävän suuret määrät valkuaista ja energiaa.
VastaaPoistaTietyissä erityistapauksissa voisin ehkä harkita syöttäväni hevoselle sellaista synteettistä aminohappolisää, joka täydentäisi kasvikunnassa harvinaisempia aminohappoja (ja vain niitä). Esimerkiksi maksan toimintahäiriöstä kärsivä hevonen voi hyötyä tiettyjen aminohappojen suuremmasta määrästä.
Normaalihevosen tapauksessa voi ilman muuta olettaa, että hyvä laidun tuo hevoselle kaiken sen tarvitseman valkuaisen ja vika on jossain muualla, jos massaa ei tule riittävästi.
Hei, ja kiitos hyvästä artikkelista!
VastaaPoistaMitä mieltä olet talvella valkuaislisistä, kun tallimme heinästä ei tullut riittävän valkuaispitoista (vain 50g/kg) ja omaa hevostani kuitenkin liikutetaan kuutena päivänä viikossa?
Onko soijarouheissa eroja, ja onko rouheessa sokeria ja tärkkelystä liikaa, jos molempia 8-9%? Hevosella on taipumusta lihomiseen, mutta veren sokeri- ja insuliinitasot kuitenkin ihan normaalit. Nyt niitetyssä heinässäkin on sokeria enemmän kuin tämä hevonen tarvitsisi (yli 150g/kg), joten valkuaislisässa sitä ei tarvitsisi olla.
Hei Eliisa! Jos heinässä on valkuaista vain 50 g/ kg, hevonen tarvitsee valkuaislisää käytöstä riippumatta ja vaikka sitä ei käytettäisi ollenkaan, jo perusaineenvaihduntaan. Treenin kasvaessa valkuaisen täydentämisen tarvekin kasvaa. Soijarouheen tärkkelys- ja sokeripitoisuudet ovat pienimmästä päästä, ei ole pelkoa näiden liikasaannista soijaa syötettäessä. Kaikille hevosille soija ei kuitenkaan sovi muista syistä, esimerkiksi joillakin tammoilla soija näyttäisi vahvistavan kiimaoireita.
PoistaHei!
VastaaPoistaJa kiitos mielenkiintoisesta blogistasi!
Olen säätämässä hevoseni ravintoa, koska se vaikuttaa laihtuvan nykyisellä käytöllä, vaikka saa laiduntaa (ei luonnonniitty, mutta ei viime vuosina viljeltykään). Hevoseni on aktiivisessa, tavoitteellisessa käytössä ja lähes viikottaisessa valmennuksessa (yht. saa liikuntaa 6 x vkossa, tunnista kahteen per kerta). Hevonen on hoikka ja energinen. Tämänvuotinen heinä osottautui kortiseksi ja sokeripitoiseksi, joten kunhan saan varsinaiset luvut käsiini, muokkaan ravintoa oikeanlaiseksi. Valkuaista lähinnä mietin.
Kirjoitit tekstissä seuraavasti: "Ensin säädän heinän määrän sopivaksi. Mikä on sopivaa, riippuu mm. hevosen energiantarpeesta ja heinän kortisuudesta. Jos heinä on kovin kortista eikä sitä ole mahdollista vaihtaa parempaan, pidän heinän määrän hieman pienempänä ja korvaan osan siitä sulavammilla karkearehuilla. Sitten täytän lopun valkuaisen tarpeen korkealaatuisilla valkuaisrehuilla."
Kysymykseni kuulukin, että mikä on mielestäsi paras valinta sulavaksi karkearehuksi?
Entä millä orgaanisella tuotteella voisi mielestäsi korvata synteettiset vitamiinit ja kivennäiset? Onko esimerkiksi sinimailasella, nokkosella, ruusunmarjalla tai kasveillä ylipäätään mahdollista korvata (D-vitamiinia lukuunottamatta..?) synteettiset aineet, joista haluaisin luopua? Vai onko turvallisempaa tarttua "kaikenkattavaan" purkkiin?
Kiitos vastauksestasi!
Hei Leena! Hyvä kysymys, johon on kuitenkin vaikea yksiselitteisesti vastata :-). Sopiva korvaava karkearehu ja sen sopiva määrä riippuvat monista asioista. Käytännössähän vaihtoehtoja heinän korvaajiksi ei ole markkinoilla kovin paljon: heinäpelletit, sinimailastuotteet ja melassileiketuotteet. Joku näistä tai näiden yhdistelmä on valittava, kun heinää lähdetään korvaamaan. Mutta mikä tai mitkä valitaan ja kuinka paljon heinää kannattaa korvata, riippuu sitten jo hyvin monesta asiasta. Hevosen käyttö, tallin heinäruokintakertojen määrä, hevosen temperamentti, mahdolliset elimelliset tai aineenvaihdunnalliset vaivat ym. seikat vaikuttavat. Ja luonnollisesti asia riippuu myös siitä, mitkä heinän analyysitulokset ihan tarkalleen ovat. Kuinka paljon valkuaista heinässä on. Jos valkuaista on kovin vähän, on yleensä hyvä ottaa mukaan sinimailasta tai heinäpellettiä. Mutta kaikilla laihoilla hevosilla tämä ei yksistään riitä, vaan on syytä saada mukaan vielä helpommin sulavia kuituja (melassileikkeen kuidut) ja mahdollisesti myös hyvin sulavia väkirehuja.
VastaaPoistaSinimailasella, nokkosella, ruusunmarjalla ja muilla yksittäisillä kasveilla ei käytännössä ole mahdollista korvata kaikkia synteettisiä aineita, ellei sitten tingi hevosen kivennäisten ja vitamiinien saannista ja tyydy siihen, että ne jäävät alle ravitsemustieteen määrittelemän tarpeen. Jotta mainitsemasi kasvit tai muut ravintopitoiset yrtit voisivat täyttää hevosen koko tarpeen, niiden pitäisi muodostaa valtaosa hevosen ravinnosta. Näinhän asia ei koskaan ole, vaan hevonen saa aina reilusti yli puolet rehuannoksesta timoteivaltaista heinää, jossa kivennäisiä on niukasti. Etenkin hivenaineita on hyvin vaatimattomia määriä tai ei ollenkaan.
Mainitsemillasi kasveilla kyllä voi korvata osan synteettisistä aineista, ja tämä on se käytännön elämän kompromissi, jota yleensä asiakkailleni suosittelen.
Hei!
VastaaPoistaKiitos hienosta blogista! Olen lukenut sitä paljon, mutta vielä en päässyt johtopäätökseen lihasköyhälle ja vatsahaavan sairastaneelle hevoselle optimaalisesta heinästä. Hevonen ei mielestäni ole tavallista huonompi rehun käyttäjä, mutta on päässyt aiemmassa paikassaan huonoon kuntoon, pudottanut lihakset ja massan riittämättömän ruokinnan takia. Uudella ruokinnalla masua on nyt tullut hieman eikä kylkiluut eivät enää paista, samoin vähän lihastakin. Lihasta pitäisi kuitenkin vielä saada lisää selkään ja peppuun, jo eläinlääkärinkin mukaan. Haasteelliseksi yhtälön tekee se, että hevosella ilmeni myös vatsahaava, joka on kyllä jo lähes parantunut, mutta heinänsyötössä pitäisi huomioida myös se. Millaista heinää tällaiselle hevoselle tulisi syöttää? Mielestäni vastahaavahevoselle on suositeltu kortista rehua. Mutta siinä on taas ilm. paljon sokeria, joka heikentää lihaskasvua... Heinän lisäksi hevonen syö tällä hetkellä sinimailasta (lusern -hake sekä green line), pellavaa, öljyä sekä kivennäistä ja monivitamiinia. Lisänä on Racing Rocky nuolukivi, joka sisältää kuparia, seleeniä, biotiinia ja E-vitamiinia.
Lisäksi osaatko sanoa, pitääkö paikkansa että soijarouhe olisi hapan rehu ja siitä syystä huono syötettävä vatsahaavapotilaalle?
Hevonen on saanut niveltulehduksen takia lisärehuna myös Suppleaze gold -nimistä valmistetta, joka sisältää MSM:ää, kondroitiinisulfaattia, glukosamiinia ja hyaluronihappoa. Voiko tämä olla pahasta vatsahaavalle?
Pahoittelen jos kysyn tyhmiä kysymyksiä, mutta näihin ei tunnu saavan vastauksia oikein mistään. Kiitos paljon jo etukäteen!
Entä mikä olisi optimaalinen heinän määrä ko. hevoselle, joka on 175 senttinen? Eläinlääkäri kun tavanomaisesti suositteli vapaata heinää... Valitettavasti tämänhetkisellä "täysihoitotallilla" ei ole heinäanalyysia saatavilla ja säilöheinän laatu vaihtelee jatkuvasti, mutta silmämääräisesti minun on mahdollista valita "kortinen" tai "ei-kortinen" märempi heinä ja laittaa ne valmiiksi, kun yleensä pari paalia on kerralla auki.
VastaaPoistaMielestäni ilman muuta huonolle rehunkäyttäjälle lehtevää heinää. Oli heinä sitten lehtevää tai kortista, ei sitä kuitenkaan voi syöttää määrättömästi: lehtevästä heinästä tulee liikaa valkuaista ja kortisesta liikaa kuitua, energiaa ja sokeria vapaasti syötettäessä. Mahahaavahevoselle ei siis vapaa heinäruokinta yleensä ole ratkaisu, koska se aiheuttaa muita ongelmia. Heinäruokintakertoja on lisättävä ja heinäannos yritettävä kaikin konstein saada riittämään mahdollisimman pitkään, ettei tulisi sitä pitkää paastoaikaa.
VastaaPoistaSoijan lopputuotteet elimistössä ovat happamia ja suuret määrät soijaa kuluttavat siis elimistön mineraalivarastoja. Soijaa kuitenkaan ei yleensä tarvitse syöttää kovin suuria määriä, se on sen paras puoli. Jo parisataa grammaa soijarouhetta tuo merkittävästi hyvälaatuista valkuaista. Viljoja (jotka nekin ovat happamoittavia, paitsi idätettyinä) pitää syöttää paljon enemmän saman valkuaismäärän saavuttaakseen. Siis soijarouhe on mielestäni aika pieni ongelma. Tosin mahahaavahevoselle ensisijaisesti suosittelisin sinimailasta emäksisenä rehuna täydentämään valkuaisvajetta. Mutta jos edelleen laskelmat näyttävät valkuaisvajetta vaikka sinimailasta jo menee suuruusluokkaa kilo päivässä, niin pieni määrä soijarouhetta voisi olla ok. Huom. jos heinä on lehtevää niin valkuaistäydennykselle ei pitäisi olla juurikaan tarvetta. Ehkä silti on hyvä syöttää pientä määrää korkealuokkaista valkuaista aminohappokoostumuksen monipuolistamiseksi, mutta määrät on pidettävä pieninä. Tarkkoja määriä en voi antaa ilman heinäanalyysiä.
En usko että nivelvalmisteella on suurta merkitystä, tietysti kaikki ylimääräinen synteettinen valmiste aina kuormittaa elimistöä, mutta on punnittava hyödyt vastaan haitat. Jos hevosella on niveltulehdus niin nivelvalmisteen käyttö on perusteltua, ei siis "ylimääräistä".
Optimaalista heinän määrää on mahdotonta sanoa ilman heinäanalyysiä, mutta karkeana heittona sanoisin että ei yli kymmentä kiloa päivässä. Mitä lehtevämpää heinä on sitä enemmän sitä voi syöttää huonolle rehunkäyttäjälle. Mitä kortisempaa heinä on, sitä suurempi osuus siitä kannattaa korvata paremmin sulavilla karkearehuilla. Sinun hevosesi tapauksessa ensisijaisesti sinimailasella.
Jos säilöheinän laatu vaihtelee koko ajan, älä valitse tätä heinää, oli sen analyysitulokset mitkä tahansa! Pahin ruokintavirhe minkä voi tehdä on vaihtaa heinää koko ajan. Parempi valita vaikka kuinka ei-optimaalinen heinä, kunhan se sentään pysyy samana. Jatkuva heinän laadun heittely altistaa hevosen ruuansulatuselimistön monenlaisille vaivoille, tulehduksille, ähkylle jne. Kun hevosella selvästi jo on ongelmia ruoansulatuksen kanssa, niin et tarvitse yhtään lisäongelmaa enää. Valitse tasalaatuisempi heinä, ota siitä analyysi ja syötä vaikkapa Hoptiin tulokset. Jos heinässä on NDF-kuitua suuruusluokkana 65 tai yli % (650 g/ kg ka) sinun kannattaa tälle hevoselle vähentää heinän määrää, syöttää heinää esimerkiksi 7-8 kg ja korvata loput sinimailasella ja/ tai melassileikkeellä. Välttämättä et silloin enää tarvitse muuta valkuaistäydennystä, mutta tarkista asia heinäanalyysin ja Hoptin avulla.
Toivottavasti tästä oli apua!
Voiko tänne vielä kommentoida, vaikka on vanha teksti :D?
VastaaPoista