lauantai 26. marraskuuta 2011

Mahahaava ja vapaa heinäruokinta

Tämä aihe ei missään nimessä ole lempiaiheitani. Koen silti, että aiheesta on puhuttava, vaikka se onkin aikamoinen "kuuma peruna".

Kuten kaikki tiedämme, hevonen on sopeutunut luonnossa syömään suurimman osan valveillaoloajastaan. Hevosen mahalaukku erittää mahahappoa jatkuvasti eikä hevosella ole sappirakkoa, vaan sappinestettä erittyy maksasta jatkuvasti. Molemmat kertovat hevosen sopeutuneen tiheään syömiseen.

Mahahaava on hevosilla valitettavan yleinen sairaus ja tyypillinen syy siihen ovat liian pitkät paastoajat. Myös suurien vilja-annosten (joko viljana tai täysrehuna) on todettu olevan yhteydessä mahahaavan syntyyn.

Mahahaavadiagnoosin saanut hevonen määrätään rutiininomaisesti vapaalle heinälle. Tapoihini ei todellakaan kuulu kyseenalaistaa eläinlääkäreiden antamia hoito-ohjeita, mutta ellei eläinlääkäri ole kysynyt syötettävän heinän analyysiä eikä arviota siitä, kuinka paljon kyseinen hevonen mahtaa vapaasti heinää saadessaan ahtaa sitä sisäänsä, niin tässä nimenomaisessa tapauksessa rohkenen kysyä, onkohan eläinlääkäri ehtinyt ajatella asiaa aivan loppuun saakka. Hoito-ohje kenties perustuu ulkomaisiin suosituksiin, jotka on mahdollisesti tehty jokin tietyntyyppinen ideaalihevonen (nirso englannin täysiverinen?) ja ulkomainen ideaaliheinä (vähäsokerinen & lehtevä?) mielessä. En tiedä. Mutta tiedän, ettei ohje toimi tyypillisen suomalaisen harrastehevosen ja tyypillisen suomalaisen heinän tapauksessa.

Asiakkaikseni tulee aivan liikaa hevosenomistajia, joiden hevonen on määrätty mahahaavan takia vapaalle heinälle ja jotka sen jälkeen sairastuvat kaviokuumeeseen. (Siis hevonen sairastuu kaviokuumeeseen, ei omistaja). Vapaa heinäruokinta on mahdollista terveellisesti toteuttaa aika harvassa tapauksessa. Hevonen voi saada vapaasti heinää, jos heinä on vähäsokerista, hevosta liikutetaan reippaasti vähintään pari tuntia joka päivä eikä hevonen ole taipuvainen lihomaan (eikä laihtumaan) helposti. Mielellään hevonen vielä kaiken edellämainitun lisäksi saisi elää kylmässä aktiivipihatossa loimittamatta ja laumassa, jolloin sen energian kulutus on vielä suurempi ja laumatoverien seura tarjoaa muutakin tekemistä kuin vain syöminen. Näissä oloissa vapaa heinäruokinta alkaa toimia hyvin, mutta kaikkia hevosia ei ole mahdollista tai järkevää pitää tällaisissa oloissa.

Suurta osaa suomalaisista hevosista ikävä kyllä ei voi turvallisesti ruokkia vapaalla heinäruokinnalla, joko siksi että tallin heinä ei sovellu tähän tarkoitukseen tai siksi että hevonen syö silloin heinää liikaa suhteessa tarpeeseensa tai molemmista syistä. Vapaa heinäruokinta tuo hevoselle yleensä aivan liian paljon energiaa ja sokereita. Ei ole valitettavasti mitenkään tavatonta, että hevonen saa vapaalla heinäruokinnalla jopa kaksinkertaisesti (200 %) energiaa tarpeeseensa nähden. Laihtumaan taipuvaista hevosta - vanhaa hevosta tai huonoa rehunkäyttäjää -  ei myöskään voi ruokkia vapaalla heinällä, koska se saa helposti paitsi liikaa sokeria myös liikaa kuitua. Laihtumaan taipuvaisia hevosia helposti yliruokitaan heinällä, mutta tästä ei ole hevoselle mitään hyötyä, päinvastoin. Myös laiha hevonen voi sairastua kaviokuumeeseen sokeriylimäärän seurauksena. Lisäksi ylisuuri kuidun määrä estää muiden ravinteiden imeytymistä. Ja imeytyminenhän nimenomaan on se, missä vanhalla hevosella tai huonolla rehunkäyttäjällä on ongelmia.

Voin vakuuttaa ongelmien nousevan aivan uusiin ulottuvuuksiin siinä vaiheessa, jos hevosesta tulee sekä mahahaava- että kaviokuumepotilas. Tallipaikkavaihtoehdot hupenevat hyvin pieniksi, koska tällaista hevosta on erittäin vaikea ruokkia oikein: heinän annostelu ja heinän laatu molemmat ovat kriittisen tärkeitä tällaisella hevosella.

Terveellisiä ja turvallisia tapoja ruokkia oikein mahahaavahevosta ovat: heinäruokintakertojen lisääminen vähintään viiteen (ruokinta-automaatti on tähän mahtava apuväline), heinän levittäminen laajalle alueelle ja tiheäsilmäisen heinäverkon käyttäminen, mahdollisesti kaksi tiheäsilmäistä heinäverkkoa sisäkkäin.

Joskus voi olla tarpeen ottaa vielä järeämmät aseet käyttöön. Esimerkkinä voi mainita erään metabolista oireyhtymää sairastaneen suursyömärishetlanninponin, jolle onnistuin järjestämään "vapaan" heinäruokinnan siten, että ponilla oli koko ajan heinää edessään, mutta heinää meni silti päivässä vain neljä kiloa. Tein sen syöttämällä hevoselle vähäsokerista kuivaheinää liotettuna heinäverkosta - liottaminen vähensi ennestään vähäsokerisen heinän sokeripitoisuuden niin pieneksi, ettei heinä kertakaikkiaan enää maistunut ponille entiseen malliin.

Mielikuvituksen käyttäminen on luvallista ja joskus välttämätöntäkin (mahahaava)hevosten ruokinnassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.